Im Lichtkleid kam sie auf mich zu
Ich weiß es noch wie heut
Ich war so jung, hab mich geniert
Doch hab es nie bereut
Sie rief mir Worte ins Gesicht
Die Zunge Lust gestreut
Verstand nur ihre Sprache nicht
Ich hab es nicht bereut
Oh non, rien de rien
Oh non, je ne regrette rien[1]
Wenn ich ihre Haut verließ
Der Frühling blutet in Paris
Ich kannte meinen Körper nicht
Den Anblick so gescheut
Sie hat ihn mir bei Licht gezeigt
Ich hab es nie bereut
Die Lippen oft verkauft doch weich
Und ewig sie berühren
Wenn ich ihren Mund verließ
Dann fing ich an zu frieren
Sie rief mir Worte ins Gesicht
Die Zunge Lust gestreut
Verstand nur ihre Sprache nicht
Ich hab es nicht bereut
Oh non, rien de rien
Oh non, je ne regrette rien
Wenn ich ihre Haut verließ
Der Frühling blutet in Paris
Ein Flüstern fiel mir in den Schoß
Und führte feinen Klang
Hat viel geredet, nichts gesagt
Und fühlte sich gut an
Sie rief mir Worte ins Gesicht
Und hat sich tief verbeugt
Verstand nur ihre Sprache nicht
Ich hab es nicht bereut
Oh non, rien de rien
Oh non, je ne regrette rien
Wenn ich ihre Haut verließ
Der Frühling blutet in Paris
In Paris
Wenn ich ihre Haut verließ
Der Frühling blutet in Paris
In Paris
Wenn ich ihre Haut verließ
Der Frühling blutet in Paris
In Paris
Hän tuli luokseni pienessä mekossa
muistan sen kuin eilisen
olin niin nuori, sai minut hämilleni
mutta silti en koskaan ole katunut sitä
Hän huusi sanat kasvoilleni
kieli hurmiossa himosta
en ymmärtänyt hänen puhettaan
en ole katunut
Oh ei, ei mitään
oh ei, en kadu mitään
kun jätin hänen ihonsa
kevät vuoti verta pariisissa
En tuntenut vartaloani
ujostelin näkyä niin
hän näytti sen minulle valossa
en ole koskaan katunut
Huulet usein myydyt mutta pehmeät
ja ne koskettavat ikuisesti
kun jätän hänen suunsa
minulle alkaa tulla kylmä
Hän huusi sanat kasvoilleni
kieli hurmiossa himosta
en ymmärtänyt hänen puhettaan
en ole katunut
Oh ei, ei mitään
oh ei, en kadu mitään
kun jätin hänen ihonsa
kevät vuoti verta pariisissa
Kuiskaus putosi syliini
ja johti ihanaan ääneen
puhuen paljon, sanoen ei mitään
ja minusta tuntui hyvältä
Hän huusi sanat kasvoilleni
ja kumartui syvään
en ymmärtänyt hänen puhettaan
en ole katunut
Oh ei, ei mitään
oh ei, en kadu mitään
kun jätin hänen ihonsa
kevät vuoti verta pariisissa
pariisissa
Kun jätin hänen ihonsa
kevät vuoti verta pariisissa
pariisissa
Kun jätin hänen ihonsa
kevät vuoti verta pariisissa
pariisissa