Media - Kerrang! 2010

Kuin enkeli kyllästyneenä rooliinsa tuonpuoleisessa, Rammsteinin nokkamies Till Lindemann oikaisee näyttävät siipensä ja istahtaa raskaasti lavan reunalle tuijottaen autiota areenaa edessään. Teräs-siivet jotka levittyvät hänen tukevilta hartioiltaan ovat yhteensä yli neljä metriä leveät. Huolimatta ammattipainijaa muistuttavasta fysiikasta ja hiljattaisesta yli 35kg:n painonpudotuksesta, metallivempele näyttää painavalta ja epämukavalta hänen selässään. Kuin malli tutkien kynsiään hän katsoo alas sormiinsa - erona on vain lakattujen kynsien tilalla olevat neljä teräskoukkua jotka peittävät hänen käsiään. -Nämä ovat teurastajan koukut, hän sanoo virne naamallaan, -yleensä jokaisessa näissä roikkuu puolikas sika.

Kerrang! kuvaili Rammsteinia taannoin "mahdollisuudeksi haastaa Lontoon kuuluisa Bonfire Night-ilotulitustapahtuma". Yhtyeen ensimmäiset keikat alkoivat bändin jäsenten juosten lavalla roiskien bensaa ympäriinsä joka sen jälkeen sytytettiin palamaan, silloin tällöin polttaen niin muusikkoja kuin katsojiakin. Pyromaaniset showt muodoistuivat vuosien varrella Rammsteinin tavaramerkiksi josta on saanut alkunsa fanien sanonta "muut bändit soittavat, Rammstein polttaa" kuvaillessaan Berliiniläis-kuusikon tarjoamaa live-elämystä. Nykypäivänä jokainen yhtyeen keikkapaikka läpäisee ensin palotarkastajan kahden tunnin tarkistuksen ennen kuin he saavat luvan aloittaa. -Lavalla on liekinheittimiä jotka syöksevät tulta vain metrin pääsi yläpuolella, sanoo rumpali Christoph Schneider kysyttäessä kuinka kuuma lavalla todella on. -Pyrolaitteiden vieressä oleminen pidempään on sietämätöntä. Poistuessa lavalta on kuin olisit palanut auringossa, ihosi on aivan punainen. -Kun ihmiset tulevat katsomaan teitä, haluatteko lyödä heidät ällikällä? -Kyllä, haluamme mennä pidemmälle kuin yleisö edes odottaisi meidän menevän. Ihmiset tyytyisivät vähempäänkin - musiikki on vahvaa ja bändi on tarpeeksi hyvä menestyäkseen ilman teatriikkaa, mutta me bändinä emme olisi tyytyväisiä. Yritämme aina vain mennä pidemmälle.

Kello on hieman vaille kolme iltapäivällä ja Rammstein on Kölnissä, Lanxess Arenan valtavalla mutta tyhjällä lavalla. Eilen illalla bändi esiintyi täällä 20 000 fanille ja tänään sama toistuu. Heidän jalkojensa alla on teräslevystä tehty lava joka on kuin suoraan metallivalimon lattia. Lavan valmistaminen kustansi noin 1,1 miljoonaa euroa. Sen ympärillä on valolaitteisto joka myös maksoi yli miljoona euroa ja painaa yksinään yli 36 tonnia. Osa lavasta on tummunut liekeistä. Pyrotekniikka ja sytyttimet ovat kiinnitetty lavaan muutaman kymmenen sentin välein. On kuin olisi kirjaimellisesti miinakentällä. Richard Kruspe saapuu lavalle kädessään palava tupakka. Hänen vyötäröllään on kaksi patruunavyötä ja kaksi pienempää vyötä on hänen reitensä ympärillä. -Onkohan tämä viisas paikka polttaa tupakkaa...? Richard katsoo ympärilleen ja nostaa kulmakarvojaan ikään kuin tämä ei olisi ikinä tullut hänen mieleenkään. Hän katsoo räjähteisiin kiinnitettyjä sytyttimiä jotka törröttävät kuin kynttilänsydämet ja takanaan olevaa jättimäistä hiilidioksidi-säiliötä. -Täällä on jo valmiiksi niin paljon pyrotekniikkaa, mitä eroa yksi tupakka tekee?

Hieman myöhemmin poltettuaan toisen tapakan Richard pohtii Rammsteinin uskomatonta live-esiintymistä. -Joskus lava-showmme tuntuu kiroukselta. Meillä ei ole enää mahdollisuutta kääntyä takaisin ja tehdä showstamme pienempää. Meidän pitää aina vai mennä eteenpäin ja tehdä asiat vieläkin suuremmin. Se on ongelmallista mutta olen sinut asian kanssa. Alkuvuosina pelkäsin aina että show kasvaa suuremmaksi kuin itse musiikillinen puoli mutta viime aikoina olen tajunnut että on varmasti olemassa ihmisiä jotka haluavat vain nähdä showmme eivätkä edes pidä musiikistamme. Mutta muusikkona tunnen joskus olevani hieman eksyksissä. Ei ole vaikeaa ymmärtää mitä Richard tarkoittaa. Jossakin tämän liikkuvan kaaoksen keskellä on kuusi miestä jotka vain kirjoittavat ja esittävät musiikkia. LIFAD-albumin (joka melkein hajotti koko bändin) pohjalta tehtävä kiertue peittää kaiken tuon ja osoittaa asioiden tärkeysjärjestyksen.Yksi kiertuepäivä maksaa yhtyeelle lähes 230 000 euroa, tavaraa rahdataan kaupungista toiseen 20 rekalla ja henkilökuntaa ja bändiä varten on vielä kahdeksan bussia. 110 ihmistä tienaa elantonsa tällä kiertueella. Työpäivä alkaa 05:30 ja kestää joskus jopa 22 tuntia. Työntekijät ottavat välissä nokosia mikäli ehtivät ja kittaavat kahvia hyvin varustellusta pitopalvelusta. Pyrotekniikka vaati n. 330kg räjähdys-aineita yhtä konserttia kohden ja aineet on toimitettava joka keikkapaikalle erikseen sillä määrä on tieliikenteessä suurin sallittu. Missä tahansa kietue onkin, paikalla on aina paljon ihmisiä. 10 000 ihmistä Lissabonissa, 12 000 Lontoossa, 40 000 Kölnissä ja 48 000 Berliinissä...

Koko bändistä vain Richard ja Schneider suostuvat puhumaan englantia, Till ei yleensä suostu antamaan haastatteluja ylipäätään millään kielellä. -Itseasiassa olimme hieman epävarmoja pitäisikö meidän lähteä kiertueelle enää ollenkaan, sanoo Oliver Riedel. -Miksi? -Koska on vaikeaa kuvitella ihmisten olevan yhä kiinnostuneita musiikistamme. Kun pidät pitkän tauon, unohdat koko yleisön olemassaolon ja palatessasi mietit tietysti ovatko he yhä odottamassa sinua. Olen tietysti iloinen että kaikki nämä ihmiset haluavat vieläkin nähdä meidät mutta se ei vain tunnu jotenkin normaalilta. Onko heissä ylipäätään mitään normaalia, mutta seuratessa heitä sivusta he vaikuttavat mukavilta. He tupakoivat, nauravat, tekevät pilaa itsestään ja palloilevat ympäriinsä joko puolialasti tai pukeutuneena kuin matkalla S&M-sessioon. -Luulen että tekemämme on uniikkia, monet eivät tee samaa mitä me. Se on hyvä sillä luulen että maailma tarvitsee Rammsteinin kaltaista bändiä, sanoo Paul Landers.

Kiertuevalmistelut alkoivat jo vuotta ennen kiertueen ensimmäistä keikkaa. Albumin viimeistelyn ja kiertueen alkamisen välissä bändi tapasi lava-suunnittelijoita - tämän kiertueen ilmeestä vastasi Roy Bennett joka on suunnitellut mm. Nine Inch Nailsin edellisen kiertueen lavan. Kolme kuukautta ennen debyyttikeikkaa yhtye rahtasi tavaransa Berliiniin Black Box Musicin tiloihin jossa kappaleille ja efekteille annettiin loppuviimeistely. Juuri ennen kiertueen alkua yhtye järjesti kolme harjoituskeikkaa 150 fanilleen. -Kiertueelle ei voi noin vain lähteä, sanoo Schneider. -Kiertueen tekniseen puoleen liittyy niin paljon asioita ja ihmisiä. Meidän täytyy myös selvittää mitkä asiat toimivat käytännössä ja mitkä eivät. Se helpottaa meitä löytämään heikot kohtamme. -Voitko kuvitella mitään toista bändiä joka olisi jatkuvasti niin suuressa vaarassa loukkaantua esiintyessään kuin te? -En. Rammsteinin kiertue on muutakin kuin asioita jotka räjähtävät. Viihdyttävän puolen rinnalla on tarkoitus hieman provosoida tai jopa shokeerata. Yhdessä kohtaa Till kuljettaa suurta penistä esittävää tykkiä yleisön edessä ja ruiskii vaahtoa ja paperisilppua yleisön päälle, edellisellä kiertueella hän taas "keitti" Flaken jättimäisessä padassa. Flake näyttää ottavan tämän "tulilinjalla" olemisen kunniana. Tällä kertaa hänet pakotetaan metalliseen kylpyammeeseen jonka jälkeen Till kaataa hänen päälleen kipinöivää sulaa metallia. -Moni ihminen vihaa meitä, sanoo Christoph ja samalla kieltää bändin ikinä uskoneen heidän olevan liian rankkoja suurelle yleisölle. -He luulevat meidän olevan bändi joka vain pelleilee ympäriinsä, mutta me olemme artisteja, eikä meidän tarvitse selittää kaikkea. Emme voisi tehdä mukavaa musiikkia ja puhua mukavia - se ei enää olisi me. Showmme tarvitsee koko paketin, mukaanlukien provosoimista. Teemme outoja ja joskus jopa tyhmiä juttuja ja kyllä, joskus "yliteemme" asioita. Show ja musiikkimme sisältää paljon seksiä, enkä puhu nyt mistään vanhanajan rock n' roll seksistä vaan S&M:stä. -Luulen että kasvaminen Itä-Berliinissä vääristi seksuaalisuuttamme, sanoo Richard. -Luulen että olemme tavallaan vapautuneita, mutta en silti usko kenenkään bändistä olevan todella kiinnostunut S&M:stä, vaikka onhan meistä jotkut kokeilleet kaikenlaista... -Todellako, mitä? -Se on yksityisasia, mutta olen kokeillut tiettyjä asioita (nauraa). -Uskotko että shownne on saanut joitakin yleisönjäseniänne kokeilemaan kokeilemaan jotain? -Ehkä, uskon että varsinkin naiset näkevät showmme seksuaalisen puolen vahvasti.

Jokatapauksessa, Rammsteinin kansainvälinen menestys on ennennäkemätöntä. Muurin ollessa vielä pystyssä jokainen saksalaisbändi kopioi jollain tapaa joko amerikkalaisia tai brittiläisiä rokkibändejä. Kaikki näistä bändeistä lauloi englanniksi. Mutta Rammstein oli jotain aivan erilaista, uhmakkaasti vierasta ja humorisesti saksalaista eikä tippaakaan englantilaista. Rammstein oli monella tapaa ensimmäinen yhtye jolla oli kanttia myöntää maansa pimeä menneisyys ja muuttaa se jollakin tapaa taiteeksi. Yhtyeen jäsenet kasvoivat kaikki Itä-Saksassa joka kuului Neuvostoliitolle. Aiemmissa yhtyeissään he joutuivat anomaan valtiolta luvan esittää musiikkiaan, Flaken entinen bändi Feeling B oli jopa niin vaarallinen valtiolle että Stasin agentit suosittelivat epäsuorasti heille loikkaamista länteen. 20 vuotta ja tässä he ovat - todellinen saksalaisen vapauden ääni. Tosin hiljattain vietettyyn Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlaan yhtyeettä ei kutsuttu esiintymään, mikä ei tosin yllättänyt ketään bändin jäsentä. -Saksalaisilla päättäjillä on jokin ongelma kanssamme, sanoo Richard. -Saatamme itseasiassa olla liian saksalaisia saksalle. Toisen Maailmansodan vuoksi saksalaiset yhä häpeävät saksalaisuuttaan. On yksinkertaisesti mahdotonta sanoa olevansa ylpeä saksalaisuudestaan ja siitä että rakastaa saksankielisen musiikin tekemistä. Mutta me teemme niin ja joillekin ihmisille se on ongelma. Mutta tosiasiassa siinä ei mielestäni ole mitään hävettävää ja väärää. Jos Saksan valtakoneisto on peloissaan maansa suurimmasta musiikin vientituotteesta niin heidän yleisöään ei todellakaan voi syyttää samanlaisista tunnontuskista. Tänään, niin kuin eilenkin, saksan neljänneksi suurimman kaupungin jääkiekkohalli on tupaten täynnä, aivan niin kuin jokaisessa vastaavassa eurooppalaisessa kaupungissa kiertueen sinne saapuessa. Se mitä Rammstein on koonnut yleisöään varten on todella katsomisen arvoista, ainottakaan yksityiskohtaa ei ole jätetty huomioimatta. -4,5 megawattia sähköä, tarpeeksi vaikka pikku kaupungille, sanoo Tom, yhtyeen pitkäaikaisin keikkajärjestelijä, kertoessaan showsta joka itsessään antaisi virtaa koko kansalle. Flake kävelee juoksumatolla samalla soittaen, Till laulaa lelunukkejen räjähdellessä hänen päänsä yläpuolella tai ampuessaan liekkejä useiden metrien päähän liekkinaamarillaan, liekkejä ja räjähdyksiä on lattiasta kattoon, lavan edessä ja takana. Tarpeetonta sanoa ettei Rammsteinin showssa nähdä lavaltasukellusta vaan jotain autenttisen saksalaista, alkuperäistä ja luovaa. -Luulen että siunauksemme on se että olemme tarpeeksi vahvoja olemaan itse sensuroimatta itseämme, sanoo Richard. -Mutta olemassaoloamme ei voi kieltää. Olemme saksan salattuja lapsia, olemme saksalaisen musiikin kielletyt kasvot. -Mutta miksi? -Koska meissä on jotain vaarallista, siksi, päättää Richard pilke silmäkulmassaan.