Media - RockOne 2007 Osa II

Aihe: Rammstein
Haastateltavat: Mathilde Bonnefoy

Viime kuussa Mathilde Bonnefoy valaisi hieman Völkerball-dokumentin Anakonda im Netzin taustoja. Tässä osassa Mathilde kertoo sydämmellisesti kuudesta ystävästään.

"Ihmettelen usein miksi 12 000 suomalaista tai ruotsalaista haluavat nähdä meidät." -Paul

RockOne: Miten Rammstein analysoi menestystään?
Mathilde: Mielestäni he kaikki ovat erittäin iloisia menestyksestään, eikä se ole noussut heille päähän. Tässä kohtaa minulle tulee mieleen tyypillinen Paulin huumorintaju. Suomi, niinkuin Islantikin, ovat pieniä maita. Yhtye huomasi että heidän konserttinsa ovat niin täynnä, että kyse oli pikemminkin suuresta juhlasta, jota kansa oli saapunut katsomaan, kuin tavallisesta konsertista. Yhtä aikaa se huvitti, kuin kiehtoikin heitä. Yhtyeenä he tietenkin haluavat saavuttaa mahdollisimman suuren katsojamäärän. Sen täytyy olla todella mielenkiintoista soittaa niin suurelle yleisölle, koska heidän shownsa on juuri suunniteltu suurelle yleisölle ja näkymään kauas. Se on myös hyvin tyypillistä heille, että he eivät ole koskaan tehneet mitään "välttämätöntä" menestyksensä eteen. Muistan esimerkiksi kuinka heidän uransa alussa levy-yhtiö yritti taivutella heitä laulamaan englanniksi, jotta he olisivat saaneet enemmän huomiota USA:ssa. Mutta he pitivät aina kiinni päätöksistään ja visioistaan.

"On tärkeää tuoda yhteen kolme erilaista elementtiä: Valot, pyro-tekniikka sekä musiikki. Ja synkronoida ne hyvin." -Schneider

RockOne: Minkälainen yhtye Rammstein olisi ilman näitä elementtejä?
Mathilde: Se ei olisi Rammstein enää! Ne ovat kaikki tärkeitä, ja yhtyeen managerilla, Emanuelilla, on suuri rooli niiden suunnittelussa, niinkuin Richard kertoi dokumentissa. Emanuel antaa ulkopuolisen näkökulman heille ja auttaa näin heitä toteuttamaan visioitaan. Jo ensimmäisissä konserteissa Tillin takana paloi jotain. Emanuelin mukaan pyro-tekniikalla on visuaalisen efektin rinnalla myös musiikillinen tehtävä. Jokainen räjähdys on tarkasti ajoitettu tapahtumaan juuri oikeaan aikaan. Rammstein on mahtava levyllä, mutta on parempi nähdä heidät livenä.

"Isoa kiertuetta varten tarvittiin palkata noin 100 ihmistä. Joskus katselin kun he kokosivat tai purkivat lavan. On uskomatonta kuinka paljon työtä tarvitaan kaksituntista konserttia varten." -Schneider

RockOne: Kuinka noin suuri tiimi organisoidaan? Mikä sinut yllätti eniten?
Mathilde: Kaikkein uskomattominta on se kuinka nopeasti kaikki tapahtuu. Kiertueen aikana he matkustavat kaupungista toiseen, joskus maasta toiseen, joten heillä on todellakin kiire kaiken aikaa. He saapuvat johonkin, kasaavat kaiken valon nopeudella, ja kun viimeinen kappale on soitettu ja yleisö on poistunut, sekunnin kuluttua kaikki onkin jo purettu. Tämä on todellakin kovaa työtä...

"Minulla on suunnitelma aina valmiina. Harjoitusten aikana katson että kaikki toimii niinkuin pitääkin." -Till

RockOne: Kuka johtaa konsertin aikana kaikkea?
Mathilde: Ensin bändi päättää mitä he haluavat tehdä. Avustajat vain auttavat heitä siinä hieman, mutta se on kuitenkin heidän näkemyksensä. Heillä ei ole minkäänlaista koreograafikkoa kertomassa mitä pitäisi tehdä. Till suunnittelee lähes kaikki omat pyro-efektinsä kokonaan itse, nämä ovat vähän niinkuin hänen fantasioitaan (nauraa).

"Koskettimet eivät ole niin tärkeässä osassa metalli-musiikissa." -Flake

RockOne: Jo bändin perustamisesta lähtien Flakea oli tarkoitus "kiusata" lavalla. Onko tämä totta?
Mathilde: Mielestäni se on eräänlaista leikkiä, vaikka minun ei pitäisikään vastata kysymykseen, koska en halua levittää väärää tietoa. Christian on huumorintajuinen ihminen. Kaikki ne tarinat veneellä seilailusta yleisön seassa... Suuri osa tarinasta oli keksittyä. Esimerkiksi, mielestäni se kohta, jossa Christian kertoo, että hänen vaatteet revittiin hänen päältään veneessä, on täysin paskaa. Mutta niinkuin he sanovat Italiassa: "Jos se ei ollut totta, niin se oli hyvin keksitty".

"Monet asiat mitä teemme, eivät miellytä minua." -Flake

RockOne: Lavalla Christian näyttää aina olevan "omalaatuisin" kaveri bändistä, mutta kuitenkin haastatteluissa hän on hyvin avoin ihminen.
Mathilde: Puhuisin mielelläni tästä kanssasi, mutta pelkään olevani liian harkitsematon. Luulen että he kaikki tietävät olevansa hieman hassuja. Christian vain antaa luokitella itsensä kaikkein hulluimmaksi, oudoimmaksi ja omalaatuisimmaksi heistä, ja luulen että heille on myös siitä jonkinlaista hyötyä. Tietenkin se on vain leikkiä ja osa showta, mutta jotenkin se sopii Christianin persoonallisuuteen hyvin. Oikeassa elämässä hän ei ole lainkaan samanlainen kuin lavalla, pikemminkin erittäin huumorintajuinen henkilö.

"Luulen että kaikki nämä pienet leikit lavalla ovat hieno lisä showhun, että ne saavat meidät näyttämään cooleilta. Mutta taidamme tehdä itsestämme vain naurettavia." -Richard kertoessaan liekinheittimestä kitarassaan

RockOne: Mitä asioita pidät hienona heidän lavaesiintymisessään, mitä ihmiset ajattelevat nähtyään ensimmäistä kertaa Rammsteinin?
Mathilde: Olin jo alusta alkaen erittäin vaikuttunut heidän esiintymisestään. Ensimmäinen ajatukseni - ja luulen että olen erittäin ranskalainen tässä asiassa - oli se että he todella tekevät taidetta. Tiedän että se kuulostaa tyhmältä, koska eihän kukaan puhu rokista taiteena. Mutta sain vaikutelman että se ei ollut pelkästään vain musiikkia, vaan myös jonkinlainen suoritus. Rammsteinissa on kyse lyriikoista, musiikista sekä tunnelmasta. Tämä on jotain todella harvinaista. Kuunneltuamme heitä, löydämme itsemme unelmoimasta tuhansista erilaisista romanttisista- tai seksuaalisista fantasioista.

"Hän selittää valaistus-tiimille mikä on tärkeää Rammsteinille. Tietynlainen rytmi tai tunnelma." -Richard kertoo manageristaan, Emanuelista

RockOne: Tarkkaan ottaen, miten Rammsteinia voi kuvailla puhuttaessa kuvakielestä ja tunnelmasta?
Mathilde: Emanuelilla on ollut aina suuri rooli siinä. Hän ymmärsi jo alusta alkaen mistä Rammsteinissa oli kyse. Heidän välillään ei ole ymmärryksen puutetta, koska hän todellakin ymmärtää ja neuvoo heitä hyvin. Rammsteinin lyriikat ovat usein seksuaalisia ja provosoivia, tavallaan jonkinlaisia mustia fantasioita. Lisäksi on olemassa martiaalinen ja teutoninen näkökulma tuleen. Alussa ensimmäiset reaktiot olivat, etenkin länsi-saksassa, että Rammstein on äärimmäinen oikeistolais-bändi. Ja joka kerta Rammstein vastasi: "Me kirjoitamme rakkaudesta". Tämä on mielestäni täydellinen vastaus koska he todellakin kertovat rakkaudesta, sanan vahvimmassa merkityksessä.

"Tottakai etsin huomiota. Sitä myös tarvitsee musiikki-bisneksessä. Ilman sitä emme tekisi musiikkia, tai menisi lavalle esiintymään. Jos olisin tyytyväinen koko elämääni, minun ei tarvitsisi soittaa musiikkiani ihmisten edessä." -Richard

RockOne: Haastatellessani Richardia muistan kysyneeni tunteista, joita hän oli herättänyt yhtyeen sisällä Mutter-albumin aikoina. Huomasitko sinäkin nämä tunteet?
Mathilde: Ei ole minun asiani vastata tuohon, mutta sen voin sanoa, että tunteita on aina olemassa. He ovat kuuden ihmisen yhtye, ja jo alusta pitäen yksi tärkeimmistä lähtökohdista oli, että kukaan ei ole toista tärkeämpi.

RockOne: Luulitko tuolloin että bändi olisi hajoamassa?
Mathilde: Tiesin että oli olemassa kaikenlaisia ongelmia, mutta minun on vaikeaa uskoa, että he olisivat lopettaneet kun kaikki meni muuten niin hyvin.

"On tärkeää muistaa, että esität vain roolia. Fanit haluavat saada idolinsa, niinkuin he näkevät tämän." -Richard

RockOne: Voitko kertoa jokaisen jäsenen roolin lavalla, ja millaisia he ovat oikeassa elämässä?
Mathilde: Muistan Paulin sanoneen jokin aika sitten: "Olemme luoneet pedon Rammsteinin kanssa". Kun hän sanoi "peto", hän tarkotti itsenäistä oliota, jota he eivät voi kontrolloida. Jokainen heistä on tavallinen ihminen, mutta heidän ollessa yhdessä lavalla, he luovat tämän musikaalisen-pyroteknillisen kokonaisuuden. Richard on oikeassa sanoessaan, että hänen täytyy huomata ero tämän olion, ja itsensä välillä. Muistan kuinka Richard sanoi kauan sitten minulle, hyvin hämmästyneellä äänellä, että hän oli vihdoin tajunnut että yleisön hurratessa hänelle, he eivät hurraa hänelle yksityisenä persoonana, vaan roolille mitä hän esitti, ja tätä roolia hän pystyi jollakin tapaan muokkaamaan. Sanon usein että on olemassa kahdenlaisia näyttelijöitä: Toinen luokka, jota pyydettäessä näyttelemään surullisia asioita, alkavat itse miettimään näitä asioita ja itkemään oikeasti. He tavallaan eläytyvät rooliinsa niin hyvin, että alkavat oikeasti elämään sitä, ja silloin voisi sanoa sen olevan jopa aitoa. Sitten on tämä toinen luokka. Mielestäni todellinen artistinen lahjakkuus on sitä, että ei itse tunne surua, mutta esittää sitä niin hyvin, että saa yleisön itkemään. Ja tätä juuri tarvitsemme, emme ole täällä esittääksemme omia tunteitamme, vaan saadaksemme muut tuntemaan tunteita. Tämä on todellinen saavutus, kaikista aidoin. Me haluamme kommunikoida tämän vision kanssa, ja tehdä se todeksi, mutta yleisön täytyy tuntea se, ei meidän itsemme. Joten meidän täytyy hetkeksi unohtaa itsemme työstääksemme tätä kuvaa. Tämä on se mitä he tekevät kaikkein aidoimmalla tavalla.

RockOne: Rammstein on monen erilaisen persoonallisuuden yhdistelmä, ja tämä on hyvin huomattavissa, kun Richard sanoo että hänellä on tarve tuijottaa jonkun silmiin konsertissa, mutta Till ei pidä tuijotettavana olemisesta, ja katsoo mieluummin jonnekkin takaseinään.
Mathilde: Totta. Richardilla on tarve etsiä joku kenelle soittaa, kun taas Till ei ole kovin seurallinen lavalla. Hän ei halua esitellä yksityiselämäänsä, vain visioitaan ja musiikkiaan. Till ei pidä että häntä katsotaan "Tillinä". Hän on valmis seisomaan lavalla 7000 ihmisen edessä, mutta ei halua valokuvattavaksi. Hänen halunsa suojella yksityisyyttään on hyvin normaalia, koska sieltä hän ammentaa kaiken inspiraationsa, joten hän ei voi kenenkään antaa katsoa sitä sillä tavalla.

RockOne: Flake: "Till on todella äreä. Soittaisin ennemmin yhtyeessä, kuin olisi vastuussa pyroista". Voitko kertoa hänen raivonpurkauksista?
Mathilde: Jos jokin menee pieleen, hänen raivonpurkauksensa ovat legendaarisia!

RockOne: Ehkä hän on luonteeltaan äärimmäinen ja intohimoinen.
Mathilde: Kyllä, voisit kuvailla häntä niin (nauraa).

RockOne: Oletko ikinä nähnyt hänen saavan raivonpurkausta?
Mathilde: Kyllä! Ihmisillä on tapana perääntyä heti, kun paikat alkavat käymään todella kuumiksi! (nauraa).

"Nykyään matkustamme tarpeidemme mukaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, jokainen organisoi matkansa niinkuin itse haluaa." -Oliver

RockOne: Kuulin että bändin jäsenet haluavat erilliset pukuhuoneet, eivätkä mielellään ole tekemisissä muun henkilökunnan kanssa. Totta vai tarua?
Mathilde: En tiedä, mutta on todella tärkeää olla välillä yksin kaiken matkustelun ja työnteon välissä. On varmasti väsyttävää olla jatkuvasti tekemisissä jonkun kanssa ja olla koko ajan valmiina tapaamaan uusia ihmisiä. On täysin luonnollista haluta suojella itseään luomalla oma turvallinen maailma.

RockOne: Konserttien loputtua bändi ei ikinä pysy lavalla pitkään. Etkö ollut yllättynyt tästä haastatellessasi heitä?
Mathilde: En osaa sanoa mitä heidän päissään liikkuu, mutta se mikä on todella vaikuttavaa, on että tämä on ihan todellinen työ! (nauraa). Luulen että konsertin jälkeen he haluavat vain mennä kotiin ja rentoutua. Jos he pitäisivät vain yhden konsertin, niin ehkä he silloin heittäisivät päälle kunnon sirkuksen, mutta koska he tekevät sitä koko ajan kiertueen aikana, heidän on opittava säästämään energiaansa.